Susku
Niiden siivet eivät lentää saa
Niiden silmät itkeä ei voi milloinkaan
Iäisyyden ne vaihtais milloin vaan
Sun paikkaas päällä maan
Tiktak - Siivet (san. E. Sarmo)
Nimi | Susku | Sukupuoli | narttu |
Syntymäaika | 9.12.1990 | Rotu | sekarotuinen |
Kuolinaika | 10.9.2006 | Rodut | tuntemattomat |
Suskusta
"Jos tänään suru saartaa sua
Oot joskus rakastanut mua
En siksi turhaan elänyt
Irti siis päästä nyt"
Indica - Ihmisen lento (san. Jonsu)
Ensimmäinen koiramme oli Suzuki-merkkisen moottoripyörän mukaan nimen saanut Susku. Se tuli taloon jo vuonna 1991 eli ennen minun syntymääni. Vanhempani olivat saaneet tiedon sekarotuisista pennuista, jotka lopetettaisiin, mikäli ne jäisivät ilman kotia.
Luonteeltaan Susku oli arka ja nöyrä, se oikeastaan koskaan tehnyt pahojaan. Jossain vaiheessa sillä kuulemma oli muutama koirakaveri, mutta vieraista koirista se ei erityisemmin perustanut. Äitini kävi Suskun kanssa koirakoulussa minun syntymääni saakka ja kävivätpä he parissa mätsärissäkin. Muita harrastuksia Suskulla ei sitten ollutkaan. Se osasi tosin antaa tassua ja ala-asteella yritin opettaa sitä hyppäämään vanteen läpi.
Karkailu ei kuulunut Suskun tapoihin. Se oli paljon vapaana ja sen saattoi luottavaisin mielin antaa olla ulkona yksin. Kerran se tosin vietti yön ulkona. Vilkun tullessa Suskulla oli ikää 14 vuotta ja se virkistyi, vaikka se ei pennusta pitänytkään (ja vaikka se aluksi vietti pari viikkoa toisella puolella taloa). Vanhemmiten Susku ramppasi sisältä ulos ja ulkoa sisälle ja aistien heikentymisen vuoksi sitä ei voinut pitää niin paljoa irti. Se saattoi myös hätääntyä, jos lenkillä alkoi tulla hämärä.
Suskun aika loppui syksyllä 2006. Mentyään Vilkun perässä huoneeseeni se ei vain yhtäkkiä enää päässyt ylös. Ehkä se halvaantui. Sitä ei tiedetä tarkkaan vieläkään. Oli myöhäinen sunnuntai-ilta ja olikin onni onnettomuudessa, että saimme tutun eläinlääkärin kiinni. Ainoa vaihtoehto nimittäin oli lopettaa melkein kuudentoista vuoden ikään ehtinyt Susku.
Luonteeltaan Susku oli arka ja nöyrä, se oikeastaan koskaan tehnyt pahojaan. Jossain vaiheessa sillä kuulemma oli muutama koirakaveri, mutta vieraista koirista se ei erityisemmin perustanut. Äitini kävi Suskun kanssa koirakoulussa minun syntymääni saakka ja kävivätpä he parissa mätsärissäkin. Muita harrastuksia Suskulla ei sitten ollutkaan. Se osasi tosin antaa tassua ja ala-asteella yritin opettaa sitä hyppäämään vanteen läpi.
Karkailu ei kuulunut Suskun tapoihin. Se oli paljon vapaana ja sen saattoi luottavaisin mielin antaa olla ulkona yksin. Kerran se tosin vietti yön ulkona. Vilkun tullessa Suskulla oli ikää 14 vuotta ja se virkistyi, vaikka se ei pennusta pitänytkään (ja vaikka se aluksi vietti pari viikkoa toisella puolella taloa). Vanhemmiten Susku ramppasi sisältä ulos ja ulkoa sisälle ja aistien heikentymisen vuoksi sitä ei voinut pitää niin paljoa irti. Se saattoi myös hätääntyä, jos lenkillä alkoi tulla hämärä.
Suskun aika loppui syksyllä 2006. Mentyään Vilkun perässä huoneeseeni se ei vain yhtäkkiä enää päässyt ylös. Ehkä se halvaantui. Sitä ei tiedetä tarkkaan vieläkään. Oli myöhäinen sunnuntai-ilta ja olikin onni onnettomuudessa, että saimme tutun eläinlääkärin kiinni. Ainoa vaihtoehto nimittäin oli lopettaa melkein kuudentoista vuoden ikään ehtinyt Susku.